Vallanhimoiset pojat haluavat rikastua huumausaineilla
Katujengit saapuivat Suomeen 2020-luvulla, ja alkoivat tienata katutason huumausainekaupalla. Jengien liikevaihdosta on mahdotonta antaa tarkkaa lukua, mutta arvioiden mukaan se on useissa sadoissa tuhansissa euroissa.
Suomessa nähtiin merkittävä muutos jengirikollisuudessa 90-luvulla, kun pohjoismaihin rantautui moottoripyöräjengit. Nyt jengirikollisuus on taas muutoksessa, mutta kyse ei ole enää perinteisistä liivijengeistä, kertoo kriminaalipolitiikan apulaisprofessori Markus Kaakinen
– Kyse on tällaisista alueellisista jengeistä, joita poliisi kutsuu katujengeiksi.
Kaakinen huomauttaa, ettei “katujengi” ole ongelmaton termi. Siksi poliisi on tarkentanut käsitteistöä.
Hän huomauttaa, että esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa ei juurikaan käytetä kyseistä termiä. Esimerkiksi Ruotsissa puhutaan rikollisverkostoista.
– Katujengien tutkimus on kohdistunut moniin erilaisiin nuorten ryhmärikoksiin tai katuorientoituneiseen toimintaan, mutta kaikki eivät välttämättä tee vakavia rikoksia.
Kaakinen painottaa, ettei katujengi ole yhtä kuin järjestäytynyt rikollisuus.
Katujengi voi kuitenkin muuntua osaksi järjestäytynyttä rikollisuutta. Tällä hetkellä huolta aiheuttaa Kaakisen mukaan se, että tämänhetkiset nuoret katujengiläiset voivat olla potentiaalisia järjestäytyneen ja vakavan rikollisuuden jäseniä tulevaisuudessa.
Ylisukupolvista huono-osaisuutta
Kun nuorisoporukoita aletaan kutsua katujengeiksi, sekoittuu asiaan helposti monia mielikuvia. Poliisin määritelmän mukaan katujengeille tunnusomaista ovat seuraavat asiat: leimautuminen tiettyyn asuinalueeseen, jengin nuori ikärakenne ja verkostomainen toiminta.
Jengin jäsenet ovat hyvin usein maahanmuuttajataustaisia. Tyypillinen katujengiläinen on noin 15–25-vuotias nuori mies.
Kaakinen huomauttaa, että katujengeihin liittyminen ei ole mikään luonnonlaki maahanmuuttajataustaisille nuorille miehille. Toisaalta heidän yliedustuksestaan on voitava puhua asioiden oikeilla nimillä, mutta ilman tarpeetonta leimaa.
Kaakinen kertoo, että maahanmuuttajien rikostilastojen perusteella ei kannata tehdä maahanmuuttopolitiikkaa.
– Meillä on yliedustusta vuodesta toiseen ulkomaalaistaustaisten nuorten keskuudessa väkivaltarikollisuudessa. Mutta vaikka otettaisiin kaikki ulkomaalaistaustaiset rekisteröidyt rikosepäilyt pois, silti nuorten katuväkivaltarikokset ovat lisääntyneet.
Myöskään kaikkien nuorten väkivaltarikoksia ei kannata heppoisesti yhdistää katujengirikollisuuteen. Näissä on Kaakisen mukaan eri tekijät kyseessä.
Rikollisuuden polulla on usein ylisukupolvista huono-osaisuutta, päihdeongelmia ja tunne siitä, ettei ole osa yhteiskuntaa.
– On paljon nuoria miehiä, jotka ovat valmiita liittymään jengeihin. Jonkinnäköinen tila on löytynyt, kertoo Kaakinen.
Nuori rikastui huumausaineilla
Helsingin poliisin rikostarkastaja Kimmo Sainio kertoo, että jengejä on tällä hetkellä toistakymmentä. Jäseniä näissä on toistasataa, mutta tarkkaa lukua on vaikea antaa. Katujengitoiminta keskittyy pääasiassa Etelä-Suomeen, pääkaupunkiseudulle.
Katujengit ja niiden toimintakulttuuri ovat alati muuttuvia. Viime vuosien uutisoinnissa esiin tullut jengien keskinäinen isottelu sosiaalisessa mediassa on vähentynyt.
Eli ensin katujengikulttuuri rantautui Suomeen, sitten alkoi alueellinen nokittelu ja pikkurikollisuus. Nyt osa suomalaisista katujengeistä tekee yhteistyötä esimerkiksi Ruotsin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa, arvelee Sainio.
– Luulen, että ne kontaktit on nyt luotu.
Tästä ei kuitenkaan ole tuoreita oikeustapauksia. Joulukuussa vuosaarelaisen RK-98 -katujengin tuomiot alenivat hovioikeudessa, kun se katsoi, ettei katujengi täyttänyt järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkistöä.
Katujengirikollisuutta vauhdittaa huumausainekaupan kasvu. Vaivaton verkkomyynti esimerkiksi Telegramin kaltaisissa salatuissa viestintäsovelluksissa mahdollistaa entistä anonyymimmän kaupankäynnin.
– Nyt, kun markkinoille on tullut ruotsalaisia toimijoita, jotka tuottavat isosti huumausaineita, ne ottavat vastinpariksi näitä katujengiin kuuluvia henkilöitä tai hyvin lähellä näitä jengejä olevia.
Sainio kuitenkin kertoo, että suomalaiset katujengit ovat pääasiassa katukauppiaita, eikä hän anna selkeitä esimerkkejä tällaisista Ruotsin kontakteista.
Huumausainekauppa on Sainion mukaan raaistunut, kun myyjillä tai ostajilla on usein astaloita tai jopa ampuma-aseita mukana kaupanteon hetkellä. Ongelmia syntyy, kun jompikumpi on aikeissa ryöstää toisen.
Huumausaineiden maahantuonti ja isompien erien jakelu ovat hänen mukaansa organisoidumpien toimijoiden hallussa.
Vaikka kauppa on pääasiassa kuluttajakauppaa, on katujengitoiminnassa liikkeellä isot rahat. Sainio kertoo 17-vuotiaasta nuoresta miehestä, jolta löytyi esitutkinnassa noin sataviisikymmentä tuhatta euroa käteistä.
– Puhutaan tuhansista, jopa sadoista tuhansista euroista, mitä yksittäinen toimija voi tehdä lyhyessä ajassa.
Yhden katujengin liikevaihtoa on kuitenkin Sainion mukaan mahdotonta sanoa.
Somessa rehentely on totista hommaa
Raha, kunnia ja vallanhimo ovat keskeisesti läsnä katujengeihin liitetyssä kuvastossa. Kaakinen tosin huomauttaa, ettei ilmiö ole uusi. Esimerkiksi Helvetin enkeleihin on liitetty maskuliinisuutta ja mystiikkaa.
Vaikka katujengien sosiaalisen median kilvoittelu on hiljentynyt, on siellä edelleen esillä yksittäisiä toimijoita, jotka esiintyvät hypermaskuliinisella tavalla rikollisen alakulttuurin kautta. Kaakinen kutsuu sosiaalista mediaa “digitaaliseksi kaduksi”.
Hypermaskuliinisuudella tai hegemonisella maskuliinisuudella tarkoitetaan ylikorostettua miehistä voimaa ja seksuaalisuutta.
Kaakisen mukaan tällainen hypermaskuliininen toiminta, jossa ihannoidaan väkivaltaa ja huumausaineita, on yhdistetty nuorten rikoskäyttäytymiseen ja jengeihin.
Katujengien sosiaalisen median käyttö on hänen mukaansa totista hommaa.
– Jos ryhmä ei näytä uskottavalta, sillä ei ole otetta, ja asema kärsii, sanoo Kaakinen.