Nuori haluaa tulla nähdyksi

Kun itsellä on päihde- ja rikostaustaa, on helpompi huomata nuoren ongelmat ja puhua niistä, Mertsi Tamminen tietää.

Paraikaa Mertsi Tamminen opiskelee kasvatus- ja ohjausalan erikoisammattitutkintoa ja tekee harjoittelun ja näyttötyön Romanifoorumissa. Reilu kymmenen vuotta sitten kuviot olivat toisenlaiset. Ruotsissa Göteborgissa syntynyt Tamminen liikkui porukassa, jossa nuoret tekivät ryöstöjä ja muita rikoksia. Tammisen mukaan kyse ei ollut katujengistä, sillä yhteinen kassa ja säännöt puuttuivat. Jokainen toimi “freelancerina”.

– Siitä porukasta ammuttiin yksi mun hyvä ystävä kahdella laukauksella päähän. Onneksi olin jo muualla tekemässä tyhmyyksiä. En tiedä, miten olisi käynyt, jos olisin ollut vielä niissä piireissä. Kosto olisi seurannut.

Merkkejä porukan jengiytymisestä oli Tammisen mukaan havaittavissa, kun hän oli 16–17-vuotias. Hän oli ollut porukassa alle 14-vuotiaasta.

– Oltiin niin sanotusti velimiehiä, autettiin toista tappeluissa ja oltiin uskollisia, vaikka kukin teki yksin rötöksiään. Minunkin käsivarresta löytyy tatuoitu Göteborgin yhden alueen postinumero. Pidin sitä aikanaan kovana juttuna.

Alkuun nuoret tappelivat nyrkeillä, ja kovin nyrkkeilijä oli jengin kuningas. Sen jälkeen mukaan tulivat veitset ja sitten aseet, ja niiden myötä raakuus.

Mertsi Tammisen sanoo pysyneensä pois katujengeistä ja muusta järjestäytyneestä rikollisuudesta hyvän onnensa takia. Kun liikkuu paikasta ja porukasta toiseen, ei synny mahdollisuutta syvempään kiinnittymiseen. Lisäksi isän varoitus pysyi mielessä. Tämä oli sanonut, että jengissä olet aina jonkun alainen. Pyyntöjä toki tuli. Tamminen halusi olla itsenäinen.

Ruotsissa jengien alistamiskulttuuri oli kova, ja meno on Tammisen mukaan koventunut. Alle 15-vuotiaat kantavat aseita ja tappavat. Sama suunta on Suomessakin, mutta siihen on hänen mukaansa havahduttu.

Tiedän, millaista on kadulla

Kun Tamminen muutti 18-vuotiaana vaimonsa kanssa Suomeen, Ruotsin kuviot jäivät taakse. Päihdeongelma ja väkivaltaisuus eivät.

– Vedin pään täyteen ja käytin kannabista, joskus vahvempiakin, mitä eteen tuli. Olin sekakäyttäjä. 22-vuotiaana olin tosi syvällä. Istuin viimeisen puoli vuotta pimeässä ja itkin, join ja olin sekaisin. En enää jaksanut ja sitten yksi päivä kaadoin pontikat lavuaarin ja pyysin apua ylhäältä, ja sain. Tulin uskoon. Vartijat eivät meinanneet uskoa silmiään, kun entisestä räyhääjästä tulikin siunausta toivottava raitis mies. He tulivat kättelemään ja rohkaisemaan.

Siitä on nyt 12 vuotta. Suhteet kavereihin piti panna hetkeksi poikki.

– Tunsin, että elän oikeasti, Tamminen kuvailee muutosta.

Uuden elämän suunta oli selvä heti alusta alkaen.

– Tiedän, millaista on tuolla kadulla. Mulla oli itsellä aika hankala nuoruus, oli päihteitä ja väkivaltaa. Koin, että kamppailin aika yksin. Haluan auttaa nuoria, joilla on haasteita.

Tamminen muistelee, että hänen nuoruudessaan nuorisotyöntekijöiltä puuttui osaaminen kohdata nuoria, joilla oli erityisiä tarpeita päihteiden ja rikollisuuden kanssa.

– Löytyi ihmisiä, joilla oli hyvä tahto, muttei välttämättä osaamista. Näin silloin nuorten suojamuurissa sellaisen aukon, johon omakohtaisella kokemuksella voi vaikuttaa.

Nuori täyttää elämänsä tyhjiöitä

Noin kymmenen vuoden kokemuksella nuorten kanssa työskentelemisestä Tamminen huomaa vielä puutteita nuorten kohtaamisessa. Pelottelu ja vetoaminen faktoihin eivät tepsi katujengien nuoriin. Jotta nuoria voi houkutella pois jengeistä, pitää tietää, mikä heitä niihin alun perin veti.

Jengissä nuori tuntee kuuluvansa johonkin. Tarjolla on myös rahaa ja statusta.

Kiusaus on vaikea välttää, jos se täyttää jonkin tarpeen

– Jos lapsen elämässä löytyy tyhjiö, sinne alkaa tunkea huonoja asioita. Jos nuori elää köyhyydessä ja näkee mahdollisuuden tienata rahaa päihteitä myymällä ja ryöstämällä, hän on lähes poikkeuksetta mukana rikollisuudessa. Yhtäkkiä on mahdollisuus kävellä merkkivaatteissa ja tuoda kotiin pinoittain rahaa köyhille vanhemmille.

Tamminen kertoo, että jengissä nuori joutuu kovettamaan ja kuolettamaan tunteitaan, kehittämään uusia piirteitä ja olemaan lojaali, mutta hän saa huomiota. Nuori haluaa tulla nähdyksi ja näyttää, missä on hyvä.

– Muistan itse, kuinka hyvältä tuntui, kun koko jengi puhui minusta, että kuinka kova kaveri olen ja kuinka hyvin osaan tapella. Tuli sellainen vääränlainen tyytyväisyyden tunne, olin tehnyt edes jotain, Tamminen muistelee.

– Jos on vääristynyt minäkuva tai heikko itsetunto, joku voi saada onnistumisen kokemuksia ja hyvää palautetta esimerkiksi ryöstöistä.

Tammisen ruotsalaisten kollegoiden mukaan ennalta ehkäisevä työ pitäisi aloittaa jo nelivuotiaasta, koska identiteetin kehittyminen alkaa varhain. Ruotsissa nuorisotyöhön otetaan mukaan koko perhe ja nuorelle tarjotaan harrastuksia ja tekemistä ilman, että vanhempien täytyy kustantaa ne.

– Yksi nuorisotyöntekijä keksi ryhtyä yhteistyöhön paikallisen jalkapalloseuran kanssa ja sai kentältä vuoron alueen nuorille, joista koottiin oma joukkue. Hän on saanut pelastettua satoja nuoria päihde- ja rikollismaailmalta. Harrastustoiminta on ensisijaisen tärkeää.

Tamminen miettii hetken, mitä hänestä olisi tullut, jos hän olisi saanut jatkaa nyrkkeilykerhossa, ehkä ammattilainen. Vanhemmat valehtelivat, että poika oli heitetty pois joukkueesta, koska heillä ei ollut varaa maksaa valmennusta.

Jenginuorissakin on Tammisen mukaan potentiaalia moneen muuhun. He osaavat organisoida, laatia strategioita, laskea ja motivoida – kaikki taitoja, joita tarvitaan työ- ja yrityselämässä.

Pelottelun sijaan kuuntelua

Nuoret kaipaavat aikuista kuuntelijaa, Mertsi Tamminen painottaa. Luottamussuhteen syntymisen jälkeen näkee, että nuori on kaivannut aikuista. Luottamus rakentuu siten, että Tamminen kertoo avoimesti päihde- ja rikosmaailmassa kokemastaan tuskasta ja kolhuista.

– Kun sitten kyselen alaikäiseltä nuorelta, kuka hän oikein on ja mitä hän haluaa elämältä ja miksi hän on jengissä, usein saan vastauksen, että tätä on kiva kokeilla. He kuvittelevat pääsevänsä pois koska vain. Se on heille jonkinlaista leikkiä. Nuoret eivät ymmärrä, että päihteiden käyttö ja rikokset jättävät elämään pysyvät jäljet.

Tamminen toteaa, ettei kukaan halua tappajaksi, mutta sellaiseksi voi tulla. Mitä enemmän nuori on tekemisissä katujengien kanssa sitä todennäköisemmin hän lähtee mukaan rikoksiin. Alle 15-vuotiaita värvätään juoksupojiksi.

Hän kehottaakin vanhempia seuraamaan lastensa ja nuortensa tekemisiä sekä olemaan aktiivisia sosiaalisessa mediassa, koska sieltä näkee nuoria kiinnostavat ilmiöt ja pysyy ajan tasalla nuorten kielestä.

– Lapsi ei osaa vielä varoa, vaan tarvitsee vanhempien ohjausta. Perjantai-iltaisin yhdeksän jälkeen kaduilla ja ostoskeskuksissa liikkuvat alle 15-vuotiaat ovat isolla todennäköisyydellä mukana rikollisuudessa tai rikoksen uhreja. Meidän pitää tarjota parempi vaihtoehto.

Rajat ovat rakkautta.

Kyse on myös yhteisöistä ja yhteiskunnasta. Tammisen mukaan tärkeää olisi löytää yhteisöjen sisällä olevat tyhjiöt ja avainhenkilöt ja auttaa yhteisöä kasvamaan oikeaan suuntaan. Jos ryhtyy toimimaan yhteisöä vastaan, se vain tiivistyy. Kun arvostetut avainhenkilöt saadaan mukaan, jengit eivät enää kasva.

Mertsi Tammista voi seurata TikTokissa @mertsitamminen7