“Ilman vapaaehtoistoimintaa selviytymispolkuni olisi ollut varmasti pidempi ja vaivalloisempi”
Jaana Hokkanen lähti mukaan Irti Huumeista ry:n toimintaan, kun löysi sattumalta internetistä tiedon Läheistenleiristä. Leirillä hän tutustui ihmisiin, jotka tietävät jo puolesta sanasta, miltä hänestä tuntuu.
Jaana Hokkanen vastaa puhelimeen pohjoisesta, Kittilästä. Ulkona on muutamia miinusasteita. Hokkanen kertoo matkanneensa aiemmin viikolla Saloon, jossa hän tekee ekspressiivisen taideterapian opintoja.
Vuonna 2021 Hokkanen oli autossa matkalla takaisin kotiinsa Kittilään, kun hän avasi puhelimensa ja eksyi ammattiliiton sivujen kautta mainokseen Irti Huumeista ry:n Läheistenleiristä. Tilanne huumeita käyttävän läheisen kanssa oli akuutti, ja hän tajusi kaipaavansa vertaistukea. Hokkanen lähetti hakemuksen leirille ja tuli hyväksytyksi. Myös nykyinen puoliso lähti leirille mukaan, mistä Hokkanen sanoo olevansa hyvin kiitollinen.
Leirillä oli ihana tunnelma. Tuntui, kuin elämään olisi tullut yhtäkkiä valoa. Tajusin, että tätä minä haluan tehdä, Hokkanen sanoo.
Nykyään hän toimii vapaaehtoisena Toivo-vertaistukisovelluksessa, jossa voi käydä kahdenkeskisiä vertaistukikeskusteluja ajasta ja paikasta riippumatta. Sovelluksen kautta toimivat vapaaehtoiset koulutetaan, ja heitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Hokkanen sanoo, että sellainen vapaaehtoistoiminta, joka ei sido mihinkään tiettyyn aikaan tai paikkaan sopii hänelle, sillä hänen työnsä on säännöllisen epäsäännöllistä. Jaana Hokkanen toimii myös Irti Huumeista ry:n pohjoisen alueyhdyshenkilönä. Alueyhdyshenkilö on ihminen, joka omalla alueellaan kokoaa vapaaehtoisia yhteen, toimii oman alueen yhteyshenkilönä ja on mukana alueen edunvalvonta- ja vaikuttamistyössä.
En ole kyllä ollut se aktiivisin alueyhdyshenkilö, mutta onneksi Irti Huumeista ry:ssä on oltu ymmärtäväisiä sen suhteen ja sanottu, että jokainen voi tehdä työtä omaan tahtiinsa, Hokkanen naurahtaa.
Lisäksi Hokkanen kertoo ohjanneensa Läheistenleirillä muun muassa taidetyöpajoja ekspressiivisen taideterapian menetelmiä käyttäen.
Vapaaehtoistoiminnasta uusia ystäviä
Kun tilanne oman läheisen kanssa kävi kuormittavaksi, Hokkanen sanoi sairastuneensa masennukseen. Hän hakeutui psykoterapiaan, jossa kävi läpi aluksi enemmän läheisen asioita kuin omiaan. Nykyään Hokkanen voi jo paljon paremmin, kiitos muun muassa ystävyyksien, joita hän sai Läheistenleiriltä.
Vaikka ei aina pidettäisikään niin tiiviisti yhteyttä, niin silti tuntuu siltä, että tuolla jossain on joku, joka ymmärtää puolestakin sanasta, että miltä minusta nyt tuntuu.
Hokkanen pohtii, että ilman vapaaehtoistoimintaan lähtemistä polku tervehtymiseen olisi voinut olla paljon pidempi ja vaivalloisempi. Hän sanoo, että on ollut helpottavaa saada elämäänsä uusien ystävien myötä hyvää mieltä ja iloa raskaiden asioiden vastapainoksi. Myös läheisen tilanne on vuosien varrella helpottanut.
Hokkanen sanoo, että vaikka asuu etelästä katsoen kaukana Lapissa, ovat nykyajan etäyhteydet niin hyvät, että etäisyys ei aina tunnu niin suurelta. Hän sanoo silti toivovansa, että myös pohjoiseen saataisiin välillä tapahtumia. Ainakin hän toivoo saavansa joskus läheisryhmistä ihmisiä kylään pohjoiseen. Heille hän näyttäisi luonnon, josta on itse saanut valtavasti voimaa ja apua.
Kevättalvinen jänkä, jossa voi liikkua liukulumikengillä, on maisema, johon aina vain palaan. Samoin nuotiolla istuminen on minulle tärkeää, Hokkanen sanoo.
Myös eläimet pistävät asioita tärkeysjärjestykseen. Hokkasella itsellään on kaksi koiraa ja kissa.
Kun hoitaa toista, saa paljon itselleenkin
Jaana Hokkanen on vuosien varrella opiskellut muun muassa luontaishoitajaksi, hierojaksi sekä läheiskokemusasiantuntijaksi. Opiskelu on myös tuonut hänelle voimaa. Lisäksi hän on huomannut, että toisia hoitamalla saa myös itse paljon.
Hokkanen sanoo olevansa huolestunut järjestöihin kohdistuvista leikkauksista, sillä järjestöt tekevät valtavan arvokasta työtä terveydenhuollon rinnalla. Hän kutsuu leikkauksia “mukasäästöiksi”, sillä järjestöjen tekemä työ on kustannustehokasta ja tuottaa paljon hyvää.
Hokkanen sanoo itse haaveilevansa tulevaisuudessa siitä, että voisi perustaa taidebussin, jolla kiertäisi Suomea ja pitäisi vertaistukiryhmille taideterapiaa. Haaveen toteutuksen esteenä on kuitenkin vielä tällä hetkellä rahoituksen puuttuminen.