Toisenlaisia polkuja luomassa

Tepi Salo ja Oona Kostiainen ovat päihdetaustaisia ihmisiä, jotka ratkovat nykyään katuväkivaltaa ja jengiytymistä.  

Molemmilla, Tepi Salolla ja Oona Kostiaisella, on itsellään kokemusta siitä, mitä on, kun valahtaa niin kutsutusti yhteiskunnan ulkopuolelle. He ovat kuitenkin myös asiantuntijoita siinä, miten yhteiskuntaan voi jälleen päästä mukaan. Molemmat ovat käyneet Laurea-ammattikorkeakoulun järjestämän KEIJO-kokemusasiantuntijakoulutuksen ja käyttävät nyt omaa taustaansa ammatillisesti.  

Huhtikuussa 2025 alkanut Move On -hanke toimii Vantaalla. Se on osa Turvalliset kadut –hankekokonaisuutta, jota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL koordinoi. Hankkeessa on kaksi kokemustaustaista työntekijää, siis Salo ja Kostiainen, sekä projektipäällikkö.  Tarkoituksena on luoda tehokas verkostotoimintamalli nuorten rikoskierteen katkaisemiseksi. Hankkeessa pilotoidaan niin kutsuttu rinnallakulkijapari-toimintamalli, jossa ammattilainen ja koulutettu kokemusasiantuntija tukevat nuoria ja heidän perheitään kiinnittymään tarjolla oleviin palveluihin.  

Päihdemaailmasta takaisin 

Kostiaisella ja Salolla on tausta päihdemaailmasta. Salo ehti rikollisen uransa aikana viettää noin seitsemäntoista vuotta eri vankiloissa, osan siitä jopa Venäjällä. Hän on sitä mieltä, että vankilat toimivat hänen elämässään pysähtymispaikkoina, joita ilman häntä ei ehkä olisi enää täällä. Vuosien kuluessa hän kuitenkin havahtui siihen, ettei osannut elää sellaista elämää, johon vankila ei tuonut rajoja ja toimintamalleja. Yksi iso käännekohta elämässä oli se, kun hän tuli isoisäksi ja tajusi olleensa ison osan lastensa elämästä muurien sisässä. Salo kuitenkin korostaa, että lopettamisen prosessi oli pitkä ja siihen liittyi myös repsahtamisia.  

Kostiainen puolestaan otettiin huostaan päihteitä käyttävältä isältään, kun hän oli kymmenen. Hän oli silloin jo aloittanut huumeiden käytön.  

• Käyttö lähti täysin käsistä, kun muutin omilleni 17-vuotiaana. Vankilatuomion mahdollisuus toimi isona herättäjänä ja hakeuduin korvaushoitoon. Nyt olen jättänyt senkin pois, Kostiainen kertoo.  

Nuori hakee hyväksyntää  

Tepi Salo kertoo oman päihteidenkäyttönsä alkaneen noin yhdeksänvuotiaana. Hän ajautui mukaan joukkoon, jossa oli paljon häntä vanhempia ihmisiä. Näiden kanssa oleilu toi hänelle katu-uskottavuutta koulumaailmassa, erityisesti, kun hänet tuotiin tai vietiin autolla koulusta. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt tulleensa hyväksikäytetyksi, vanhemmat käyttivät häntä tekemään rikoksia, koska hän alle 15-vuotiaana ei ollut rikosoikeudellisessa vastuussa.  

• Luulin olevani jotain erityistä, kun vanhemmat ihmiset halusivat viettää kanssani aikaa. Vasta vanhemmalla iällä olen tajunnut, että he halusivat vain hyötyä minusta.  

Molemmat kertovat olleensa nuorina vihaisia yhteiskunnalle siitä, että heidät on jätetty sen ulkopuolelle, eikä kukaan ole tullut niin sanotusti ottamaan koppia. Salo kertoo hakeneensa oikeutusta toimia sääntöjen vastaisesti juuri yhteiskunnasta, vaikka hänellä esimerkiksi on ollut ihan hyvät kotiolot. Kostiainen taas kertoo, että huonot kokemukset lastensuojelun laitoskierteestä saivat päihdemaailman tuntumaan tutulta ja turvalliselta. Lisäksi päihteiden rikos- ja käyttömaailmassa on paljon niin sanottuja vetovoimatekijöitä.  

• Hankalaa se, että moni sieltä tuleva asia tyydyttää etenkin nuoren ihmisen perustarpeita, Tepi Salo sanoo. Moni kiinnittyy päihdemaailmaan siksi, että sieltä voi saada statusta ja kuulumisen tunnetta, jota nuori janoaa.  

Apua tuli heti 

Kostiainen kertoo, että on itse aina saanut onneksi apua päihdepalveluista, kun on ollut siihen valmis. Kaikille tilanne ei välttämättä ole sama. Hänen mielestään palveluissa korostuvat nykyään kiire ja pirstaleisuus. 

• Tarjolla olevia päihdepalveluita pitäisi monipuolistaa ja tunnustaa se, ettei yksi malli sovi kaikille. Itseäni olisi auttanut se, että olisin saanut tarpeeksi ajoissa apua aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriööni.  

Tepi Salo koki nuorena kelpaavansa vain, jos oli luokan pelle ja teki uhkarohkeita asioita. Hän ihaili ihmisiä, jotka uskalsivat tehdä kiellettyjä asioita ja ajatteli heidän olevan rohkeita, vaikka rohkeus todellisuudessa on aivan muuta.  

• Oikeastaan mulla ei ollut koskaan rohkeutta tulla aidosti ja oikeasti näkyväksi juuri sellaisena, kuin olen.  

Salo peräänkuuluttaa yhteisöllisyyttä. Häntä ärsyttää, että ihmiset tuijottavat julkisilla paikoilla vain puhelimiaan eivätkä puutu esimerkiksi kiusaamiseen. Nuoret tarvitsevat hänen mukaansa myötätuntoista ja rakastavaa kohtaamista, johon kuuluu myös rajoja. 

• Tää elämähän on ihan siistiä, mutta en tajunnut sitä silloin, kun olin syvällä päihdemaailmassa. Mulla oli syvät ennakkoluulot niin sanottua tavallista elämää kohtaan. 

Teksti: Lotta Jokinen, kuva: Antti Yrjönen
Artikkeli on julkaistu Irti-lehdessä 3/2025