Puhetta tarvitaan
Huumeita käyttävän ihmisen läheinen voi jäädä työelämässä ilman tukea.
Hanna vastaa puheluun iloisesti, sillä tällä hetkellä hänelle kuuluu hyvää. Hänen läheisensä on saanut vastikään pidemmän vankilatuomion, mikä tarkoittaa sitä, että tämä on turvassa. Lisäksi Hanna kertoo läheisellään olevan kova tahto muutokseen. Tämä haluaisi opiskella ja luoda itselleen toisenlaisen elämän.
Hannan nimi on jutussa muutettu, sillä vaikka hän tahtoisi puhua asioista omalla nimellään ja kasvoillaan, hänen huumeita käyttävä läheisensä ei ole antanut siihen lupaa. Hanna ymmärtää kyllä.
”Ehkä hän haluaa vielä joskus osallistua työelämään, eikä halua leimautua turhaan”, Hanna sanoo.
Hannaa itseään ei läheisen huumeiden käyttö hävetä. Hän sanoo, että heillä on ollut aina hyvät ja lämpimät välit, eikä läheisen lapsuudessa ollut mitään sellaista, mikä olisi altistanut tämän huumeiden käytölle.
”Joskus näin vain tapahtuu”, Hanna pohtii.
Hanna kertoo, että on itse joutunut olemaan töistä poissa muutamia kertoja, kun on setvinyt läheisensä asioita yötä myöten. Hän on pystynyt kertomaan läheisensä tilanteesta esihenkilölleen, joka suhtautuu siihen ymmärtäväisesti.
”Esihenkilö on sanonut, että voin tulla juttelemaan koska vain. Toivoisin kuitenkin, etten joutuisi olemaan se, joka tekee aloitteen.”
Välillä Hanna on hakenut työterveydestä sairauslomaa sekä apua unettomuuteen, sillä läheisen tilanne on ollut stressaava, eikä Hanna ole saanut nukuttua. Työterveydestä ei kuitenkaan ole ollut muutoin sen suurempaa apua, Hannasta on välillä jopa tuntunut, että hän on joutunut lohduttamaan järkyttynyttä työterveyshoitajaa. Suurimman avun hän on saanut päihdepoliklinikalta sekä Irti Huumeista ry:n vertaistukiryhmistä.
Monella työpaikalla on olemassa päihdeohjelma, mutta läheisen tilanteesta ei niissä välttämättä ole mainintaa. Hanna toivookin, että työpaikoille ja työterveyshuoltoon tuotaisiin lisää tietoutta myös huumeita käyttävän ihmisen läheisen tilanteesta ja niistä ongelmista, joita läheisellä voi olla. Ennen kaikkea hän peräänkuuluttaa puhetta myös työpaikoilla, sillä juuri siten stigmaa saataisiin purettua ja ymmärrystä lisättyä.
”Meitä huumeita käyttävien ihmisten läheisiä on paljon. Myös me kaipaamme apua ja tukea. Emmekä me mene rikki, jos joku kysyy omasta tai läheisemme tilanteesta”, Hanna sanoo.
Teksti: Lotta Jokinen Kuvituskuva: Unsplash